Liikenne on olennainen osa kaikkea: työ, harrastukset, terveydenhoito, vähittäiskauppa, seurustelu, sukulointi, matkustaminen, kulttuuri. Maksaminen puolestaan on olennainen osa liikennettä. Vielä muutama vuosi taakse päin olin varma, että bussimatkustamista ei kannata edes harkita, jos ei satu olemaan käteistä mukana.
Käteinen on vieläkin valitettavasti olennainen b-suunnitelma, mutta maksaminen onneksi kehittyy kovaa vauhtia. Tässä lontoonkielisessä artikkelissa kerrotaan muutamista erilaisista lähimaksamisen tavoista. Lähimaksaminen alkaa olla kaupoissa jo peruskauraa. Ehkä kesäaikana tulee törmättyä enemmän tilanteisiin, joissa lähimaksu ei onnistu, mutta silloinkin selviää kortin ja tunnusluvun kanssa eikä käteistä juurikaan tarvita.
Pikkuhiljaa lähimaksu rantautuu myös joukkoliikenteeseen. Esimerkiksi Turussa lähimaksu tulee joukkoliikenteeseen vuoden 2019 aikana. Tämä nopeuttaa kyytiin nousua, kun kuskin ei tarvitse erikseen näpytellä jokaiselle hintaa. Pankki- tai luottokortilla maksaminen palvelee erityisesti satunnaisia käyttäjiä. Säännöllisillä käyttäjillä on todennäköisesti jokin kausikortti.
Pian kuitenkin pankki- ja luottokortit alkavat lähentyä kausikortteja. Lähitulevaisuuden visiossa käyttäjän ei enää tarvitse murehtia, mikä olisi edullisin tapa matkustaa – päivälippu, kertalippu vai jokin muu. Kortti tunnistaa maksajansa ja vasta käyttöjakson jälkeen käyttäjältä veloitetaan maksu sen mukaan, mikä olisi ollut kertyneen käytön mukaan paras tuote. Tämä paranee entisestään, kun pystytään poistamaan vielä korttiriippuvuuskin – eli maksuvälineenä voi käyttää vaikka puhelinta ja maksu menee sitten luottokortilta, verkkopankkilaskuna tai puhelinliittymästä.
Uudet ratkaisut vaativat toki aina investointeja, mutta käyttäjien kannalta olisi tärkeää, että maksutapoja on monenlaisia.